Tämä on jo perinne! Heti kun alkaa purot juosta, alkaa myös meillä nenät valua. Pari viikkoa on nyt podettu flunssia. On ollut aikaa bongata muuttolintuja ja ennenkaikkea tuijottaa telkkua. Mussukka oli viisi päivää kuumeessa. Terveyskeskus tuli tutuks kun käytiin hengittelemässä avaavaa lääkettä. Nyt toivottavasti ollaan voiton puolella.

Lenssun myötä meille muutti myös herra sarvikuono! Siis sellainen nenänhuuhtelukannu. Sisareni sitä suositteli ja vaikka ensin emmin on se osoittautunut aika kivaksi kaveriksi. Huuhtelu ei ole vaikeaa ja virkistää kun lima pääsee pois nenästä. Kuumaa on myös juotu ja höyryjä hengitelty. Poskella pidän kuumavesipulloa. Jos ei noilla konsteilla helpota viikonlopun kuluessa joudun kai minäkin moikkaamaan lääkäriä. Viimeksi tk:ssa kuulimme kyllä ettei meillä ole joka päivä lääkäriä päivystyksessä. Lääkäripula on kova! Meiltäkin on yli 40 km lähikaupunkiin ja sekin matka on liikaa vaikka sairaan lapsen kanssa. Mikähän tässä maassa mättää? 

Telkusta puheenollen, katson aina kun muistan Stömsön. Viime kerralla siellä tehtiin Gluteenitonta leipää. Aion ehdottomasti kokeilla kunhan ensin käyn ostamassa kaikki ainekset joita onkin aika liuta. Tykkään muutenkin tuosta ohjelmasta vaikken juuri mitään ideoita toteutakkaan. Ohjelmassa on mukavan iloinen meininki ja kiva kuunnella ruotsin ääntämyksen erilaisia vivahteita. 

Melkein kaikki muuttolinnut ovat jo tulleet meille. Vain se kesäntuoja pääskynen puuttuu. Hauskin seurattava on kuivia lehtiä peuhtova mustarastas. Peippo livertää joka aamu lähipuissa. Viime vuonna eka kertaa näkemäni punavarpunen olisi kans kiva nähdä. Mutta sekin on kai niitä viimeisiä tulijoita. Luulin sitä ensinäkemältä karanneksi papukaijaksi, niin kirkkaan punainen oli sen höyhenpeite. Vaikka muuten pusikot ja vähän ruokkaamaton puutarha harmittaa ovat ne kuitenkin hyviä pesimispaikkoja monelle linnulle. Näin keväällä paljaista puskista löytyy viimekesän pieniä pyöreitä pesiä mussukan ihmeteltäväksi!