Oven maalaus sujui muuten hyvin paitsi värisävy ei voinut tietenkään olla se miltä se kaupassa näytti! Valitsin värin maalatuista puupalanäytteistä ja se oli syvän tummanruskea. Vaan meidän ovi on nyt syvän tummanpunainen. Sinänsä ei paha, mutta luulen että se vielä muuttuu jossain vaiheessa siksi ruskeaksi miksi sen alunperin halusin. Maalausilmat ovat vain taas uhattuna kun jo eilen sateli vähän.

Aamuisin on saanut ihailla valkeaa nurmea pakkasen jäädytettyä kasteen paksuksi kuuraksi. Vanhat ukonhatut eivät ihan pienistä näytä säikkyvän, päinvastoin - ne kukkivat täyttäpäätä.



Kevään ja kesän olemme saaneet seurata jänisten touhuja pihallamme. Tänä aamuna kohtasimme mussukan kanssa lähimetsässämme luonnon armottomuuden. Ensin löytyi kasa pehmeää karvaa ja jo siitä arvasin jonkun tulleen syödyksi. Se varmistuikin kun parin askelen päässä lojui jäniksen tarkkaan kaluttu luuranko. Liekö ketulla ollut juhla-aterian vuoro? Tässä kuva yhdestä jäniksestä, tuo syöty yksilö ei nimittäin suinkaan ollut ainut!



Keltaisia lehtiä sataa maahan. Mutta aivan vielä ei ole karvanvaihdon aika.