Kesä, loma, paljon tekemistä. Ne minuakin vainoavat takaraivossa. Tyypillistä suomen lyhyessä lämpimässä kaudessa. Silti olen löytänyt itsestäni jonkin uuden ihanan laiskuuden. Ei sitä etteikö mitään tekis, mutta sen että ihan vaivihkaa sitä unohtuu sunnuntaihin. Vaikka niin että maanantaina aamulla kaffetta keitellessä mietin miten huomenna täytyy hoitaa se ja se virastoasiakin, kunnes havahduin että sen voi tehdä jo tänäänkin, on siin arkipäivä. No, kyseinen virasto olikin sitten kiinni aina tämän kuun loppuun, että ilmeisesti sitten on ihan hyväksyttyä vähän laiskotella, heh!

Blogisivujen ulkonäköäkin pitäisi piristää, olenhan sentään joskun tehnyt kokonaisia nettisivujakin. Mutta nyt on kyllä aika vain nauttia luonnon vehreydestä ja olemisen sietämättömästä laiskuudesta. Antaa koskun ajan kulua vain tuulen suhinaa kuunnellen. Aivot lepää ja kroppa myös. Talvella on aikaa sitten puuhastella itseään lämpimäksi.

PS. Saunan seinän mielestän aika onnistunut taivasmaalaus odottaa yhä joutseniaan iltalennolle,.. milloinkahan nekin tek.......



Jee, lisäsin tohon just vielä tuon panda-kalenterin. Totta puhuen oli tarjolla monta ihanaa ehkä enemmän silmää mielyttävääkin, mutta tuossa on tunnetta. Tykkän niin pitää lasta sylissä halittavana! Nyt lopetan, haavanlehdet ikkumani alla havisevat tuulessa.....