Nyt se jo iski! Kevättää niin maan perusteellisesti!

Kevätauringon armottomat säteet paljastavat uudet rypyt, ja lisääntyvät harmaat hiukset. Ensimmäiseksi putsauskohtauksen uhriksi joutui karmean näköiseksi pinttynyt liesi ja keittiön ikkunat sisältä päin. Pienikin auringon pilkahdus aiheuttaa jotain kummaa kihinää energiavarastoissani, jotka ovat sydäntalvella uinuneet jossain. Vaan onkohan tämä liian aikaista ollakseen totta? Hiihtämään tekee mieli, vaan tänä päivänä on järvellä mielettömän kovia tuulenpuuskia ja sataa hmmm - mannaryynin näköisiä lumipalleroita. Ylipäänsä ei tee mieli olla sisällä.

Otin valokuviakin taannoin, mutta voih!, joku toinen on purkanut muistikortin sisällön ties minne!! Eli ei kuvia tänäänkään. Kevään kunniaksi olen piitkästä aikaa lukenut muutakin kuin naistenlehtiä tai nettiuutisia. Raija Oranen on päässyt makustelun kohteeksi. Ihan viihdyttäviltä tuntuvat. Ehkä myös sopivan keveiltä, koska olen huomannut pystyväni lukemaan jopa lasten leikin metelissä. Tai sitten keskittymiskykyni on kehittynyt.

Tutkailin netistä erilaisia mahdollisuuksia opiskeluun monimuotona. Siitä huolimatta että tarjontaa on ei kovinkaan moni ole itselle mahdollista. Esim. iltalähitunnit 100 km:n etäisyydellä ei kuulosta hyvältä. Ja rahoitus, se onkin jo piiitkä juttu. Tukia on jos vain satut olemaan oikeutettu niihin. Minä kun en oikein osaa kuvitella tekeväni yhtäaikaa työtä ja tutkintoon tähtäävää opiskelua (+ tietty perhe-elämää)! Yksi noista joutuu tippumaan pois - perhe on ja pysyy, joten joko työ tai opiskelu - niiden välillä on valittava.
Vaan eipä kiirehditä, tähtäin on sellainen että kun mussukka menee kouluun parin vuoden päästä, voisi äiteekin olla yhtäaikaa koululainen!

Toivottavasti jotakuta muutakin kevättää kuin minua. Huomenna on Ystävänpäivä, paljon terkkuja kaikille  nykyisille, ja tuleville ystäville!!!!