764672.jpg

Tänään tuli taas osoitettua se äitiyden auvo että kaikki tekeminen menee pätkiksi; lukeminen, syöminen, käsityöt, mustikoiden poimiminen, ihan kaikki. Mussukka on niin ehtiväinen ja tekeväinen että mikään täydellistä keskittymistä vaativa ei onnistu. Ehkä meille naisille on lastemme ansiosta (tai syystä) kehittynyt se monihaarainen ajattelu. Oikein kun ärsyttä, joutuu henkäisemään syvään ja ottamaan mussukan "kylmästi" kainaloon muistaakseen miten kiva kaveri tämä on.

Tältä näyttää tämän kesän lukemiset: Hirvisaaren tiiliskivi, joka on taattua Lailaa sille joka pitää oikeaan historiaan tukeutuvasta romanttisesta ja yksityiskohtaisesta kerronnasta. Juttu olisikin mielestäni puhdasta "harlekiinia" jollei Hirvisaari osaisi kertoa henkilöidensäluonteita jatunteita niin aidosti ja liittää tapahtumat toisiinsa niin että jäljelle jää ajan virtauksen henki, elämä jatkuu ja tapahtuu sekä iloisia että surullisia tapahtumia ja taas elämä jatkuu. Viimeksi luin kirjailijan tuotantoa odottaessani poikaa, silloin ahmin varmaan kymmenen kirjaa, mutta tänä kesänä vauhti on ollut 90 sivua kuukaudessa, huisia. Siispä nuo SKY:ltä saadut positiivari-pokkarit sopivat minulle loistavasti! Ja naistenlehdet, miksiköhän niitä niin usein parjataan? Minulle kelpaa lukemiseksi vaikka TM, jos siinä on jokin kiinnostava juttu.

Tatu ja Patu- kirjat ovat alkaneet kiinnostaa mussukkaa. Kuvan kirjan kautta on tehty monen monta leikkiä, varsinkin lääkärinä!

Liityin muuten salainen neuleystävä-rinkiin tarpeeksi seurattuani neulebloggaajien huisia hauskanpitoa. Olen löytänyt paljon kivoja vinkkejä ja ohjeitakin muiden sivuilta! Vaikken nykyisin isoja töitä paljoa saakkaan tehtyä (pätkinä vain...), kiinnostaisi minua kokeilla neulepuseron/-takin tekoa ylhäältä kaula-aukosta alaspäin neuloen tai sukkien tekoa varpaasta aloittaen.

Tässä minulla olisi myös yksi pulma:

764715.jpg

Ihana tosi ohuesta langasta virkattu pitsinpala. Minulla on niitä 15 kpl ja haaveilen tekeväni lisää tai edes kokoavani jotain noista jo olevista (ehkä kapanreunusta), vaan lankaa ei ole jäljellä kuin pätkä: Se on Mölnlyckrn puuvilla-lankaa, puhtaan valkoista Art. 332, väri 11, Nm 10 (mikä lie), rullassa on ollut 2000 metriä. Luulisi ettei tuo ole mitään omituista laatua, mutta en ole saanut sitä käsiini mistään! Olisikohan kenelläkään havaintoa?? Tuntuu välillä että tämä paksujen lankojen buumi on jyrännyt kaiken ohuen alleen, eikä kukaan enää virkkaa tosi ohutta. Minulla on jossain pätkä äitini joskun 40-50-luvuilla tekemää lakanapitsiä ja se on virkattu nippanappa ompelulankaa paksummasta!