Hupsheikkaa, Nicholas Sparksin "Illat meren rannalla" vei mukanaan niin että luin sen parissa illassa. Kirja oli yhtä aikaa romanttinen ja arkinen. Se on hyvin lämmin tarina kahden eronneen ihmisen kohtaamisesta mutta myös heidän molempien elämästä ennen kohtaamistaan. Ja mitä tuo kohtaaminen sitten merkitsi.... tarina kulkee ilman siirappisuutta (ainakin minun mielestäni) ja tuntuu aika todelliselta. Ei mikään harlekiini-kirja mutta saattaisi viehättää myös niidenkin lukijoita.

Toinen kirja jota olen lukenut nyt puoleenväliin on Catherine Sanersonin "Petite Anglaise" joka kertoo pariisilaistuneen britti Catherinen elämästä (kirjailija itse / "petite anglaise"). Kirjailija on saanut kimmokkeen romaaniin suositun bloginsa kautta. Siinä onkin jännittävä ristiriita sen suhteen mikä kertomuksessa on totta ja mikä ei. Sama ristiriita esiintyy romaanin tarinassakin kun C. rakastuu bloginsa kautta ja jättää miehensä. Uusi rakkaus tuntuu heti tutulta vai rakastuiko mies enemmän blogihahmoon vai oikeaan Catherineen. En tiedä vielä tarinan loppua. Kirja on kuitenkin hyvin kirjoitettu viihderomaani. Ja laittaa myös todella miettimään mikä netissä luettu on totta ja mikä ei. Sehän on täysin kirjoittajan itse kontrolloitavissa minkä kuvan haluaa itsestään antaa ja kuinka paljon elämästään paljastaa. Lisäksi lukija suodattaa tekstin aina omien ajatustensa kautta ja kuva on sitten mikä on. Tiedän ihmisiä jotka ovat tavanneet (ja rakastuneet) netissä mutta kyllä todellinen rakastuminen tapahtuu vasta kun kohdataan oikeasti.

Lukupöydälläni on vino pino muitakin kirjoja jotka ajattelin kahlat loppuun ennen joulua. Sitten pyyhin pölyt ja aloitan uuden "lukuvuoden" puhtaalta pöydältä.

Tämän vuoden ostolakko on pitänyt aika hyvin. Vaatteiden suhteen olen ollut tiukka. Keväällä todella tarvitsin lenkkarit ja nyt syksyllä ostin talvitakin. Kirjoja olen ostanut 2 kpl, molemmat kirpparilta parilla eurolla. Viime viikolla tosin ostin mussukalle joululahjaksi (hys,hys) Tammen kultaisen lastenrunokirjan jossa on ihana Salla Savolaisen kuvitus. Villi poikani näet rakastaa runoja. Kirjassa on myös tuttuja laulun sanoja jotka tuntuvat olevan hakusassa päästäni kun olen yrittänyt niitä muistella.

Vielä yksi kirjahuomio: Roald Dahlin maailma-kokoomateosta en ole lukenut kannesta kanteen mutta kuitenkin sen verran että täytyy ihmetellä kirjailijan mielikuvitusta. Lastentarinat sopivat ehkä hiukan vanhemmille kuin meidän 5-vuotiaalle. Tässä esimerkkinä kaikkien iloksi (tai kauhistukseksi) runo kaikille innokkaille joulunvalmistelijoille:

Missä olet Joulumuori?

Missä olet, Joulumuori?
Tahtoisin tietää vaan
miksi Pukki saa aina kehut
mutta sinut unohdetaan.

Sinä takuulla ostat lahjat
ja käärit ne pakettiin
vaikka se pee uskottelee
tehneensä itse niin.

Siin eläköön Juolumuori
joka kaiken järjestää!
Ja alas Joulupukki,
se laiska mänttipää!

____________________________

Nooh, kyllä me sitä Joulupukkiakin rakastetaan, vai mitä!