Harjaneilikatkin esiintyvät tänä kesänä pinkimpinä kuin koskaan. Tämä kukka kuuluu niihin kiitollisiin kasvajiin jotka eivät petä minua koskaan; kasvavat vuosi vuoden jälkeen yhtä vähällä hoidolla. Kuin myös kuvassa esiintyvät muut "pusikot". Taustalla keltaisessa puserossa villimansikoita etsivä mussukka kasvaa myös vääjäämättä. Fyysisen kasvun takana tulee se ymmärryskulta, viisivuotias kun vielä tuntuu elävän ihan omassa maailmassaan, jossa ei meidän aikuisten lait päde.... yrittää niitä kuinka jämerästi sitten opettaakin.



Nimittäin jouduin luopumaan lähes koko kaskinaurispenkistäni kun armas mussukkani päätti että sadonkorjuun aika on NYT! Voi itku pääs, ja nuhteita ja kyräilyä lähes koko illan. Tässä näyte nauriin pinkistä/purppurasta:



Hyvin ne kasvoivat pelkän puutuhkan voimalla. Ensi vuonna voisi yrittää uudestaan - syömistähän noissa ei vielä ole kuin sormenpään verran! Eiköhän elokuun pimeät yöt kasvata neulaporkkanoihini pyöreyttä, juuri kukkivii herneisiini mehukkuutta ja perunoihin makoisan sadon. Ja jippii, kurpitsa on alkanut tehdä ensimmäistä pollukkaansa!!