Sunnuntaisin hyvän tavan mukaan levätään, mutta joskus sielu lepää paremmin työn touhussa kuin toimettomuudessa. Ja maalla monta työtä tehdään edelleen silloin kun sää sallii eikä silloin kun on "arki". Eilen oli aivan ihana syyskesän päivä. Vain hetken pilvet uhkailivat tummentamalla taivaan, muuten aurinko lämmitti sopivasti. Jotenkin nautin tällaisista päivistä melkein enemmän kuin helteestä.

Eilen oli meillä odotettu ulkoilmashow, kun naapurin pellolla puitiin vuoden ohrasatoa. Nelivuotiaamme nippanappa joi mehunsakin silmiä irrottamatta työn seuraamisesta. Pari-kolme tuntia siinä meni pellon reunassa vahdatessa. "Saadaanko tuosta sitten sitä leipää?" - kuului kysymys. Minusta on kiva kun näin lapsi oppii mistä se leipä oikein tulee. Näkee kaikki vuodenkierron vaiheet viljelyssä ja ehkä sitä kautta oppii edes vähän arvostamaan ruokaa ja maanvijeliöitä.



Meillä viljelykset rajoittuvat kasvimaahan, jota nyt laajensin ehkä puolen aarin verran. Käsipelillä homma on aika hidasta ja raskasta, mutta mikä tekisi nykyihmisen hartioille parempaa kuin kunnon ruumiillinen työ. Revin rikkaruohojen ja vanhojen marjapensaiden juuria ja heittelin kivenmurikoita sivummalle. Suunnittelin mitä ja miten ensikesänä kasvattaisin. Todella mukavaa hommaa. Meillä on villiintynyttä ruusuntainta ympäri pihaa. Ajattelin siirtää kaikki ylimääräiset kasvimaan reunaan. Saisin halvan ruusuaidan jos istukkaat vain suostuvat juurtumaan.