On hiljaista ja hiukan surullista. Tuttavamme on vaipunut tajuttomuuteen taistelussaan syöpää vastaan. Väkisin ajattelee mitä tämä elämä oikein on. Kaiken tohinan ja keräämisen voi milloin tahansa katkaista sairaus tai vaikka tapaturma. Ehkä hiukan vähempi voisi olla enemmän kun ehtii katsoa tarkempaan, tuntea enemmän ja nauttia siitä mitä on jo saanut. Tulevista emme voi etukäteen tietää.

Aamulla nautimme nelivuotiaan mussukkani kanssa lämpimästä syystuulesta pitkällä lenkillä. Hiukan oli raskas reissu pienelle, mutta tuntuu ruuan ja kakkutaikinakulhon rapsimisen jälkeen taas olevan virtaa. Hiukan jo kaipailen lumen valkean valaistusta lenkkipolulleni.

Neulerintamalla sukkakuu taisi loppua pari numero seitsemään. Lapaskuu alkoi kaksilla "näpikkäillä" siis sormet paljaiksi jättävillä tumpuilla. Toiset on itselle ja toiset appiukolle isänpäiväksi. Juhlakausi voi siis alkaa, kaikesta huolimatta.