Ihmeellistä tämä maaliskuun laiskuus! Kevään valo toisaalta piristää, toisaalta väsyttää. Aamulla herää aiemmin ja kaikki ympärillä näyttää huutavan muutosta, puhdistamista ja korjaamista - jos vaan viitsisi ja jaksaisi tehdä. Osa kevätfiksauksista jää aina tuonnemmaksi. Silmä jotenkin sitä vaa silmä tottuu ja unohtaa. Olkkarin verhojen vaihdon ainakin heitin jo seuraaviin vuosiin. Pelkkä pesukin tekee jo ihmeitä! Ehkä myös niille ikkunoille...

Eilen podin huonoa omaatuntoa kun oli lauantaipäivä ja tarjosin perheelle enemmän tai vähemmän valmisruokaa / voileipää. Eikös viikonloppuna pitäisi olla aikaa kokata ja tarjota aitoa ravitsevaa ruokaa... Se siivoaminen veti tällä kertaa pitemmän korren. Ehkä seuraavalla viikolla saapuvat vieraat vaikuttivat asiaan jotenkin?

Taisin löytää kiinnostavan tukimus/kirjakohteen suomalaisista naistaiteilijoista kahden kirjan kautta. Luin Riitta Nelimarkan omaelämänkerrallisen "Elisen epämuistelmat" ja Retretin Ellen Thesleffin näyttelyn tueksi tuotetun kirjan. Hyvin erityylisesti kirjoitetut mutta kiinnostavat molemmat. Nelimarkan tyyli kirjoittaa on yhtä yllättävä ja epätavallinen kuin hänen työnsä. Kirja on täynnä elämänihmettelyä ja iloa, kiitollisuuttakin. Thesleffistä on kirjassa paljon myös valokuvia ja taiteilijauran analyysiä pystyy lukemaan ilman korkeampaa korkeakoulututkintoakin. Ennen kuin tartun seuraavaan naistaiteilijaan nautiskelen kuitenkin viimeisestä Rei Shimura-kirjasta. Kyllä on odotettukin!