Minun kohdallani on tainut käydä niin että hyvä kesä muuten on huono bloggauskesä. Siis kirjoitanko tänne vain kun menee huonosti? No, joskus varmaan mutta tämä aika on kulunut niin ihanan ilman tietokonetta ulkoilmassa, jopa helteessä. Hellettä minulle jäi jopa ikävä, nautin joka hetkestä. Ainut pieni pilvi on tänään, kun vein mussukkaa uimaan, en uskaltanut itse veteen. Onnistuin viime viikonloppuna kastelemaan itseni sen verran että pieni "lenssupöpö" iski ja olen hoidellut sitä muutaman päivän.

Eilen tuli ekan kerran sellainen loppukesä fiilis. Alkaa kunnon marjakausi - kaikkea näyttäisi tulevan paljon. Jopa uusissa tyrnipuskissa on muutama marja! Ja uudet mansikantaimetkin puskevat muutamia marjoja maistiaisiksi. Ainut aito oikea mansikka on tietty villi mansikka, joita ei liikaa löydä. Meillä on sen verran hoitamatonta puskikkoa ympärillä että sieltä saa niitäkin vähän maistella. Sivutien varsilta uskaltaa syödä, kun autoja kulkee tasan kaksi/päivä. Jokunen vuosi sitten sain syödä yhden tätin luona metsämansikoista keitettyä kiisseliä - oli saanut niitä hakkuaukosta poimittua vaatimattomat kolme litraa! Itse en ole ikinä nähnyt sellaista määrää.
 

Hoitamista on riittänyt myös kasvimaassa. Viime päivien sateet ovat suoneet lepoa, kun ei tarvitse kastella. Herneet kukkivat, mussukan aamupala koostuu lähinnä nauriista suoraan maalta (ja kakkupalasta) ja kohta saadaan oman maan perunaa! Tänään suunnittelin sitten jo syksyn töitä; laajennan kasvimaan takana olevaa ruusupenkkiä uusilla taimilla ja kukilla ja siirrän tulppaaninsipulit uuteen paikkaan.Todella olen alkanut jopa suunnitella KUKKAPENKKEJÄ. Liekö siinä ensi kesän intohimo? Etupihalla olemme tehneet tasoitus- ja nurmikointitöitä, joten siellä olevat kukat ja pensaat näyttävät nyt kamalan villiintyneiltä ja kaipaisivat vähintään kunnon rajaukset.

Jos en ole paljoa bloggaillut, niin en ole myöskään paljoa kirjoihin kajonnut. Kaikenlaista olen kirjastosta kantanut mutta mikään ei ole vetänyt vertoja riippukeinulle ja kunnon unelmaiselle naistenlehdelle. Ehkä syksy tuo kirjat takaisin. Tiiviimmin meillä on kulunut hyväksi osoittautunut Lasse J. Laineen "Suomen Luonto-opas" josta on etsitty mitä kasvia tai eläintä milloinkin. Muisteluksien puolella "luin" selausteksiikalla 70-luvun ilmiöistä Minna Sarantola-Weissin kirjan "Reilusti Ruskeaa". Tuo aika on lapsuuttani ja tutultahan tuo tuntui, olisin vain toivonut kirjaan enemmän viihdyttävyyttä, kuvia varsinkin!


 

Silloin kun ei ole ollut muuta käsityötä (tai sormia vain muuten vimpututtaa) olen tänä kesänä kutonut SUKKIA! Joogasukat maissilangasta ja viimeksi oikein talvisia kirjoneulesukkia. Keväällä haaveilemani ompelutyöt pysyvä jäissä. Sukkia ei toivottavasti vielä tarvita pitkään aikaan.kesän paljaat vaarpaat höpsäyttivä jopa minut kaivamaan kynsilakkapullon esiin (minulla on siis sellainenkin) ja laittamaan kynsiin väriä. Värivalikoimaa ei pahemmin ollut ja nuori sukupolvi kehoittikin minua ostamaan ensi kerralla punaista lakkaa, höh!