KIKKAILUJA

suloinen syys

2009-09-06T16:22:01+03:00

Syksy on todellakin täällä! Koivut ovat kirjavoituneet keltaisella ja illalla on jo kymmeneltä pimeää. Tosin upeaa kuutamoa on saanut ihailla viime aikoina. Syksyiset harrastukset - leipominen ja sukkien kutominen maistuvat taas. Puutarhatyö taas ei oikein maita vaikka kaivamista ja siistimistä olisi vaikka millä mitalla.

Vastustuskykyä syksyn inhoille viiruksille yritän kerätä juomalla itse höyrystelemiäni mehuja. Tällähetkellä lasissa on punaherukkavadelmaa. Tämä aika on hyvää harjoitusta elämään ilman turhien huolehtimista. Lenssu tulee jos on tullakseen ja joku kaunis päivä kuume vain pompsahtaa ylös. Viime aikoina olen ollut vähän turhankin sätky noiden sairastelujen kanssa. Pitäis yrittää ottaa asiat viileämmin, päivä kerrallaan.

Oma pikku eskarilaiseni viettää ansaitun leppoisaa sunnuntaita Aku-piirrettyjä katsellen. Koulutien alku on sujunut helpommin kuin uskoin. Pientä väsytystä tietty on ilmassa mutta innostus näyttää voittavan. Vähän taisi olla vaikea ymmärtää että kotiläksy tehdään niin kuin ohjeessa sanotaan eikä oman maun mukaan. Onneksi eskari on kuitenkin enempi leikkiä ja vähempi koulua. Ensi viikolla onkin sitten eka vanhempainilta. Taapero-ikä on ihan todella ohi ja edessä on piitkä kouluaika. Tosin vanhemmat vanhemmat väittävät ette ne vuodet vasta nopiaa menevät. Toivottavasti mussukalle maistuu leikki vielä kauan!

Kesälukemiseni ovat olleet laadultaan aika kepoisia; Nancy Thayerin Kuumien aaltojen kerho-kirjoja ja naistenlehtiä. TV:ssä olen ihastunut Monk-sarjaan. Amy Tanin "Rouva Chenin henki" odottaa yöpöydällä.

Muutoin en odota tältä syksyltä mitään ilotulitus-menoa vaan rauhallista paluuta töihin ja takkatulen ääreen.

Kesäkuulumisia

2009-07-17T19:23:01+03:00

Minun kohdallani on tainut käydä niin että hyvä kesä muuten on huono bloggauskesä. Siis kirjoitanko tänne vain kun menee huonosti? No, joskus varmaan mutta tämä aika on kulunut niin ihanan ilman tietokonetta ulkoilmassa, jopa helteessä. Hellettä minulle jäi jopa ikävä, nautin joka hetkestä. Ainut pieni pilvi on tänään, kun vein mussukkaa uimaan, en uskaltanut itse veteen. Onnistuin viime viikonloppuna kastelemaan itseni sen verran että pieni "lenssupöpö" iski ja olen hoidellut sitä muutaman päivän.

Eilen tuli ekan kerran sellainen loppukesä fiilis. Alkaa kunnon marjakausi - kaikkea näyttäisi tulevan paljon. Jopa uusissa tyrnipuskissa on muutama marja! Ja uudet mansikantaimetkin puskevat muutamia marjoja maistiaisiksi. Ainut aito oikea mansikka on tietty villi mansikka, joita ei liikaa löydä. Meillä on sen verran hoitamatonta puskikkoa ympärillä että sieltä saa niitäkin vähän maistella. Sivutien varsilta uskaltaa syödä, kun autoja kulkee tasan kaksi/päivä. Jokunen vuosi sitten sain syödä yhden tätin luona metsämansikoista keitettyä kiisseliä - oli saanut niitä hakkuaukosta poimittua vaatimattomat kolme litraa! Itse en ole ikinä nähnyt sellaista määrää.

Hoitamista on riittänyt myös kasvimaassa. Viime päivien sateet ovat suoneet lepoa, kun ei tarvitse kastella. Herneet kukkivat, mussukan aamupala koostuu lähinnä nauriista suoraan maalta (ja kakkupalasta) ja kohta saadaan oman maan perunaa! Tänään suunnittelin sitten jo syksyn töitä; laajennan kasvimaan takana olevaa ruusupenkkiä uusilla taimilla ja kukilla ja siirrän tulppaaninsipulit uuteen paikkaan.Todella olen alkanut jopa suunnitella KUKKAPENKKEJÄ. Liekö siinä ensi kesän intohimo? Etupihalla olemme tehneet tasoitus- ja nurmikointitöitä, joten siellä olevat kukat ja pensaat näyttävät nyt kamalan villiintyneiltä ja kaipaisivat vähintään kunnon rajaukset.

Jos en ole paljoa bloggaillut, niin en ole myöskään paljoa kirjoihin kajonnut. Kaikenlaista olen kirjastosta kantanut mutta mikään ei ole vetänyt vertoja riippukeinulle ja kunnon unelmaiselle naistenlehdelle. Ehkä syksy tuo kirjat takaisin. Tiiviimmin meillä on kulunut hyväksi osoittautunut Lasse J. Laineen "Suomen Luonto-opas" josta on etsitty mitä kasvia tai eläintä milloinkin. Muisteluksien puolella "luin" selausteksiikalla 70-luvun ilmiöistä Minna Sarantola-Weissin kirjan "Reilusti Ruskeaa". Tuo aika on lapsuuttani ja tutultahan tuo tuntui, olisin vain toivonut kirjaan enemmän viihdyttävyyttä, kuvia varsinkin!

Silloin kun ei ole ollut muuta käsityötä (tai sormia vain muuten vimpututtaa) olen tänä kesänä kutonut SUKKIA! Joogasukat maissilangasta ja viimeksi oikein talvisia kirjoneulesukkia. Keväällä haaveilemani ompelutyöt pysyvä jäissä. Sukkia ei toivottavasti vielä tarvita pitkään aikaan.kesän paljaat vaarpaat höpsäyttivä jopa minut kaivamaan kynsilakkapullon esiin (minulla on siis sellainenkin) ja laittamaan kynsiin väriä. Värivalikoimaa ei pahemmin ollut ja nuori sukupolvi kehoittikin minua ostamaan ensi kerralla punaista lakkaa, höh!

Kesä!

2009-06-01T18:53:01+03:00

Kesä on todellakin alkanut! Enää ei tarvitse miettiä pukeutumista sään armoilla. Piha saunan löylyissä viihtyy pitkään varsinkin ruumiillisen työn jälkeen. Rankamettässä rämpiminen korvaa kuntosalin mennen tullen ja uimavedet lämpiävät varmasti pian.

Kasvimaa on tehty perinteiseen malliin; perunaa, naurista, salaattia, retiisejä ja hernettä. Uusia pensaita olen kerännyt tuttujen pihoista; tyrniä, juhannusruusuja, karviainen ja karhunvatukka. Kesäkukkia istutin vain muutamaan purkkiin. Niin - vaikken itse ensin uskonut, sain sen mansikkapenkin aikaiseksi!

Puuhaa riittää koko kesäksi pihalla, meillä kun näitä pusikoita ja ryteikköjä riittää. Talon julkisivun puoli olisi kiva saada jotenkin edustuskelpoisemmaksi. Luultavasti meillä ei tänä kesänä rakenneta mitään, joten jää aikaa miettiä pihajuttuja.

Lintuja ollaan mussukan kanssa opeteltu. Minäkin tunnen monta, monta "uutta" lintua aikaisempien tuttavuuksien lisäksi. Leppälintu, järripeippo, punavarpunen ja taivaanvuohi ovat pihapiirimme asukkeja. Pikkutikkakin teki koloa kuivuneen koivun runkoon, mutta pesimisestä ei ole havaintoa.

Punakylkirastas ehti salata pesänsä kuusiaidassamme viimeiseen haudontapäivään saakka. Seuraavana aamuna pikkukaverit olivat kuoriutuneet ja nyt saamme seurata niiden kasvua. Autot tai sirkkelöinnin vinkuna ei niitä häiritse. Kuvassa töpöt ovat vajaan viikon vanhoja. Tästä on hyvä jatkaa kesäelämää!

Äireen jännitykset

2009-05-02T15:22:01+03:00

Huh, sainhan tuon kirjoituksen vihdoin eetteriin! Laitoin kumminin vaikka on varmaan viikon vanha!

Kuviot ovat jo uudet; tänään kaivoin kasvimaan odottamaan jo kylvöjä. Järvestä on jäät lähteneet melkein kokonaan ja siitepölykeljä seuraillaan kiivaasti. Onneksi ei ainakaan vielä pahasti häiritse.

Naapuri oli jo nähnyt pääskyn kirkolla ja ilma alkaa oikeasti tuntua kesältä!! Jippii!

Mussukka on sitten ilmoitettu eskariin pieneen kyläkouluun. Reilun viikon päästä mennään tutustumaan. Kumpaakohan jännittää enemmän lasta vai äireetä!

Kevät!

2009-05-02T15:17:01+03:00

Tämä on jo perinne! Heti kun alkaa purot juosta, alkaa myös meillä nenät valua. Pari viikkoa on nyt podettu flunssia. On ollut aikaa bongata muuttolintuja ja ennenkaikkea tuijottaa telkkua. Mussukka oli viisi päivää kuumeessa. Terveyskeskus tuli tutuks kun käytiin hengittelemässä avaavaa lääkettä. Nyt toivottavasti ollaan voiton puolella.

Lenssun myötä meille muutti myös herra sarvikuono! Siis sellainen nenänhuuhtelukannu. Sisareni sitä suositteli ja vaikka ensin emmin on se osoittautunut aika kivaksi kaveriksi. Huuhtelu ei ole vaikeaa ja virkistää kun lima pääsee pois nenästä. Kuumaa on myös juotu ja höyryjä hengitelty. Poskella pidän kuumavesipulloa. Jos ei noilla konsteilla helpota viikonlopun kuluessa joudun kai minäkin moikkaamaan lääkäriä. Viimeksi tk:ssa kuulimme kyllä ettei meillä ole joka päivä lääkäriä päivystyksessä. Lääkäripula on kova! Meiltäkin on yli 40 km lähikaupunkiin ja sekin matka on liikaa vaikka sairaan lapsen kanssa. Mikähän tässä maassa mättää?

Telkusta puheenollen, katson aina kun muistan Stömsön. Viime kerralla siellä tehtiin Gluteenitonta leipää. Aion ehdottomasti kokeilla kunhan ensin käyn ostamassa kaikki ainekset joita onkin aika liuta. Tykkään muutenkin tuosta ohjelmasta vaikken juuri mitään ideoita toteutakkaan. Ohjelmassa on mukavan iloinen meininki ja kiva kuunnella ruotsin ääntämyksen erilaisia vivahteita.

Melkein kaikki muuttolinnut ovat jo tulleet meille. Vain se kesäntuoja pääskynen puuttuu. Hauskin seurattava on kuivia lehtiä peuhtova mustarastas. Peippo livertää joka aamu lähipuissa. Viime vuonna eka kertaa näkemäni punavarpunen olisi kans kiva nähdä. Mutta sekin on kai niitä viimeisiä tulijoita. Luulin sitä ensinäkemältä karanneksi papukaijaksi, niin kirkkaan punainen oli sen höyhenpeite. Vaikka muuten pusikot ja vähän ruokkaamaton puutarha harmittaa ovat ne kuitenkin hyviä pesimispaikkoja monelle linnulle. Näin keväällä paljaista puskista löytyy viimekesän pieniä pyöreitä pesiä mussukan ihmeteltäväksi!

Kevät taipuu

2009-04-11T11:21:01+03:00

hitaasti..... Missä se eilen luvattu auringon paiste ja 15 asteen lämpö?

Meillä kyllä hiljennyttiin varmasti, mussukka on kuumeessa ja makaa sohvalla silmäluomet puolitangossa. Yritän tarjota juomista, mutta ei oikein tunnu maistuvan. Onneksi ei ole ollut tauteja sitten joulunajan.

Jotenkin tyhjä olo. Pikkuhiljaa kyllä alkaa tuntua keväältä myös pään sisällä, ulos kun ei paljoa kannata katsella. Maltan tuskin odottaa kun taas päästään istuttamaan perunoita maahan. Suunnitelmissa on laittaa pieni mansikkamaa ja muutama tyrnipensas. Pidän tyrnin kamalan inhanihanasta mausta!

Neuloin kertut ennätysajassa valmiiksi ja aloitin vielä uuden parin ankaran yksinkertaisia sukkia. Jääköön kesken syksyä varten jos ei huvita tehdä loppuun. Hmm, tuollaisia toiveita josko pääsis pihahommiin....

Ressaako kevät?

2009-03-29T15:29:01+03:00

Kellonkääntösunnuntai kuluu aina kuin unessa. Täh, kello on jo puoli neljä!!

Raukean ulkoilun jälkeen maistuvat letut (söin kolme isoa :O), ei ihme että housunkaulusta kiristää. Noh, kunhan ei tarvi kaikkia vaatteita uusia. Kevätvaatteita tekee jo mieli kaivaa esille. Tuunailin hieman nauhamaisesta Cocos-langasta tekemääni neuleliiviä joka tuntui jäävän vähän liian lyhyeksi. Samaa väriä ei tietty löytynyt, mutta lopputulokseen olen ihan tyytyväinen. Tulee varmaan pidettyä paremmin kun helma ei pönkötä enää mahan kohdalta.

Kohta varmaan seitsemän vuotta kaapissa hypisteltävänä ollut ruutukangas taitaa vihdoin saada laskoshameen muodon. Ja kivan hitusen terran (ei kyllä näy kuvassa) sävyisestä Jussi-langasta aloitin kerttu-sukkaparin. Täytyy näin kesän lähestyessä varautua viileisiin säihin... ;)

Jaa, mitäs tuo otsikko sitten tarkoittaa? Pakko tunnustaa että voisin vastata aika väkevin ilmauksin kaikille aurinkoisten päivien ihailioille. Hangilta takaisin silmiin paiskautuva valo on miltei tyrmännyt minut. Aurinkolasit auttaa hitusen ja pakkokos sinne jäälle on keskellä päivää lähteä. Yöuni katkoilee ja väsyttää. Liekö minun aivokemiat sekaisin - tästä asiastahan on kirjoiteltu viimeaikoina oikein lehdissä.

Kun lisätään tähän työstressiä, kevätflunssaa ja yleistä lamapotutusta, alkaa kuppi jo täyttyä. Mitään uutta tämä ei ole. Liki joka vuosi kuvio toistuu, silti se yllättää kuin talvi eteläsuomalaisen autoilijan. Aikanaan helpottaa, viimeistää silloin kun pääsee aloittamaan puutarhan muokkaamisen! Kohta, kohta näin...

kevätajatuksia

2009-03-15T19:29:01+02:00

Ihmeellistä tämä maaliskuun laiskuus! Kevään valo toisaalta piristää, toisaalta väsyttää. Aamulla herää aiemmin ja kaikki ympärillä näyttää huutavan muutosta, puhdistamista ja korjaamista - jos vaan viitsisi ja jaksaisi tehdä. Osa kevätfiksauksista jää aina tuonnemmaksi. Silmä jotenkin sitä vaa silmä tottuu ja unohtaa. Olkkarin verhojen vaihdon ainakin heitin jo seuraaviin vuosiin. Pelkkä pesukin tekee jo ihmeitä! Ehkä myös niille ikkunoille...

Eilen podin huonoa omaatuntoa kun oli lauantaipäivä ja tarjosin perheelle enemmän tai vähemmän valmisruokaa / voileipää. Eikös viikonloppuna pitäisi olla aikaa kokata ja tarjota aitoa ravitsevaa ruokaa... Se siivoaminen veti tällä kertaa pitemmän korren. Ehkä seuraavalla viikolla saapuvat vieraat vaikuttivat asiaan jotenkin?

Taisin löytää kiinnostavan tukimus/kirjakohteen suomalaisista naistaiteilijoista kahden kirjan kautta. Luin Riitta Nelimarkan omaelämänkerrallisen "Elisen epämuistelmat" ja Retretin Ellen Thesleffin näyttelyn tueksi tuotetun kirjan. Hyvin erityylisesti kirjoitetut mutta kiinnostavat molemmat. Nelimarkan tyyli kirjoittaa on yhtä yllättävä ja epätavallinen kuin hänen työnsä. Kirja on täynnä elämänihmettelyä ja iloa, kiitollisuuttakin. Thesleffistä on kirjassa paljon myös valokuvia ja taiteilijauran analyysiä pystyy lukemaan ilman korkeampaa korkeakoulututkintoakin. Ennen kuin tartun seuraavaan naistaiteilijaan nautiskelen kuitenkin viimeisestä Rei Shimura-kirjasta. Kyllä on odotettukin!

Ilo se on joka elättelöö

2009-02-26T15:54:01+02:00

En ole ennemmin lukenut juurikaan fanikirjoja, mutta yhdistelmä Heli Laaksonen + Lauri Tähkä & Elonkorjuu kuulosti niin houkuttelevalta että kirjaan oli tartuttava. Jarmo Vainionpään kuvat ja Laaksosen elävä teksti takaavat mukavia hetkiä, vielä parempi jos satut olemaan fani. Pohjalainen elämän suora elämänasenne ja se iso ILO välittyy mukavasti. Itse en ole aitopohjalainen vaan pikku hiljaa siihen suuntaan kasvamassa armaan ukkoni kautta.

Mma Ramotswea tuli niin ikävä, kun kirjastossa tuntui olevan joka nide lainassa. Tiesin kirjoja kirjoitetun jo 10 osaa, mutta suomennettu onkin vasta 7! Eipä sitten muu auttanut kuin tilata englanninkielinen pokkari Akateemisesta kirjakaupasta. Ajattelin että kirjan aihe on sellainen että sen pystyy lukemaan alkukielelläkin. Ihan kivalta tuntuu verrytellä vähän kielitaitoakin, "The good huband of Zebra Drive" on taattua kamaa!

Lukulampun alla on taas kertynyt hiukan liian monta opusta. Kirja on niin kiva aloittaa, loppuunlukeminen tuppaa joskus venymään. Loppuun saamisesta tulikin ilouutinen mieleen; sain sitä alpakkalankaa sittenkin! Ainoastaan olkapään vihoittelu hidastaa käsineiden valmistumista.

Että heipsan huiskista vaan, vielä tätä talvea riittää!

Laskiaisia..vai laiskiaisia

2009-02-26T15:51:01+02:00

(Tämä kirjoitus piti julkaista jo viime sununtaina mutta kun ei Vuodatus ottanut vastaan niin kokeillaan miten käy nyt!)

Lumipyryssä, poskipäät valkeina laskimme pitkiä pellavia muutaman kerran. Sen jälkeen pakenimme tälle talvelle harvinaisen tuulen kirvelyä kotipihapiirin rakennusten suojaan. Hihtolenkki vaihtui reippaaseen kävelyyn. Sai silläkin aikaan muikean nälän, syöminenhän kuuluu perinteisesti laskiaiseen. Hernerokkaa, lettuja hillon - ja pullaa hillon ja kerman kanssa. Tein vielä itselleni tällaisia energia-myslipatukoita soveltaen Kotivinkki-lehden ohjeen gluteinittomaksi:

Aika pökäle :) Näin tein:
2,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl sokerijuurikaskuitua
1 dl hasselpähkinärouhetta
0,5 dl pellavansiemeniä
0,5 dl raakaruokosokeria

Nämä kuivat aineet paahdetaan pellillä noin tunti 125 asteisessa uunissa. Ihana pähkinäntuoksu leviää taloon!

Sillä aikaa kuumennetaan liemi:
1 dl omenamehua
0,5 dl hunajaa
1 tl vaniljasokeria
0,25 tl suolaa

Lisäksi pilkoin noin desin verran kuivattuja aprikooseja.

Nämä aineet yhdistetään, muotoillaan kostutetuilla käsillä pötkyjä jotka paistetaan 200 asteessa kymmenisen minuuttia.

Aineita voi tietty vaihdella oman maun mukaan. Nämä olivat minusta hiukan liian imeliä. Ehkä voisi kokeilla jotain muuta mehua. Nestettä pitää kuitenkin olla jonkinverran että pötkyt saa muotoiltua ja että ne pysyvät myös koossa. Näistä tulee myös tosiherkkuja jos laittais vähän suklaata päälle. Miksei myös vois muotoilla pötköjen sijaan pikkuleipiä. Sokerijuurikahiutaletta ei suositella syötäväksi liottamatta, mutten ainakaan vielä ole kärsinyt tuosta määrästä mitä näissä on. Ehkä korvaan hiutaleet jollain muulla ensi kerralla.